Sanojesi voima

Pentikäinen Johanna: Sanojesi voima — Taitoa ja tarkoitusta kirjoittamiseen.
168 s.
Kustantaja: Art House
Kirjan luki Laila Bröcker

Kannattaako ihmisten enää harjoitella kirjoittamista, jos tekoäly tuottaa tasalaatuista tekstiä muutamalla hyvin muotoillulla kehotteella? Kyllä kannattaa, siitä vakuuttuu, kun lukee Johanna Pentikäisen kirjoitusoppaan Sanojesi voima (2024). Luova kirjoittaminen on ihmisen supervoima, jota tekoälyllä ei ehkä koskaan tule olemaan.

Johanna Pentikäisen teos lähestyy kirjoittamista inhimillisenä kyvykkyytenä, jota voi käyttää moneen tarkoitukseen. Tiiviisti kirjoitettu opas johdattaa ajattelemaan kirjoittamista kokonaisvaltaisena prosessina, joka vaikuttaa kirjoittajaan itseensä ja tekstien kautta niiden lukijoihin. Kirjoittaminen on siis paljon muutakin kuin sujuvan tekstin tuottamista.

Koska kirjoittaminen on inhimillinen kyvykkyys, se perustuu ihmisen perustoimintoihin: havaintojen tekemiseen, kehollisuuteen, elämänkokemuksiin sekä mielen sisäiseen toimintaan, ajatuksiin ja tunteisiin.

Kirjoittaja on aina myös osa ympäröivää maailmaa. Hänellä on suhde yhteiskuntaan, luontoon, ihmisiin, ihmisryhmiin, vanhoihin ja uusiin teksteihin. Osa näistä kytköksistä on tiedostamattomia ja osa tiedostettuja. Kirjoittajan kannattaa kiinnittää näihin sidoksiin huomiota, sillä niiden tietoinen kehittäminen auttaa oman kirjoittajaäänen löytämisessä ja voimistaa identiteettiä kirjoittajana.

Pentikäinen jakaa kirjoittamisen ydinkohdat yhdeksään askeleeseen, joilla on kirjassa oma pohdiskeleva lukunsa ja siihen liittyviä kirjoitustehtäviä. Kirjan viimeisessä luvussa käsitellään tekoälyn käyttämistä kirjoittamista avustavana teknologiana. Kirjoitustehtävät ovat monipuolisia ja osa niistä on sellaisia, joihin itse en aiemmin ole törmännyt suomalaisissa kirjoitusoppaissa.

 Luvussa Mielensisällöt ja muutos Pentikäinen pohtii sitä, millä tavalla kirjoittamisprosessi muuttaa kirjoittajaa itseään.

Kirjoittajan teksti heijastaa aina hänen kulloistakin ymmärrystään käsittelemästään aiheesta, siihen liittyvistä havainnoista, tiedoista ja ajatuksista. Tekstin luominen on samalla myös havaintojen ja tulkintojen uudelleen järjestämistä, uusien merkitysten antamista ja vanhojen muokkaamista uuteen uskoon. Kirjoittaminen on siis kaksisuuntainen prosessi, jossa tekstin tuottaminen vaikuttaa kirjoittajan mielen sisältöihin ja rakenteisiin.

Tämä näkökulma kiehtoo minua, sillä pidän kirjoittamista työkaluna, jonka avulla voin tutkia havaitsemaani maailmaa, omia käsityksiäni ja niiden välistä suhdetta. Tutkimista voi harjoittaa kaikenlaisessa kirjoittamisessa, runoissa, proosassa ja esseissä. Eivätkä aiheet lopu kesken, eletyn elämän myötä niitä tulee koko ajan lisää.

Kirjoittaja ei koskaan ole yksin, sillä hänellä on aina käytettävissään valtava määrä muiden kirjoittajien aiemmin laatimia tekstejä. Toiset tekstit -luvussa annetaan esimerkkejä siitä, miten kirjoittaja voi hyödyntää inspiroivia tekstejä ilmaisunsa kehittämiseen. Näitä tekstejä Pentikäinen kutsuu mentoriteksteiksi.

Mentoritekstit ovat tekstejä, jotka kirjoittaja kokee merkityksellisinä oman kirjoittamisensa kannalta. Merkityksellisyys voi syntyä tekstin sisällöstä ja tavoitteista, tai kirjoittaja voi inspiroitua kehittämään uusia ideoita sen rakenteen ja käytettyjen keinojen kautta. Muiden tekstejä voi käyttää inspiraation lähteinä tai esimerkkeinä hyvästä tekstistä, josta kannattaa ottaa mallia. Kirjan harjoituksista saa vinkkejä siitä, miten muita tekstejä voi hyödyntää oman kirjoituksen suunnittelussa ja tekstin hiomisessa.

Johanna Pentikäisen teos kannattaa lukea, sillä siinä on mielenkiintoista pohdintaa harvemmin käsitellyistä näkökulmista ja hyviä harjoituksia, jotka avaavat kirjassa käsiteltyjä asioita konkreettisesti.