Epäröintejä mahdollisuuksien maailmassa

Pirkko Saision teos Epäröintejä - Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä (2019) on kurkistus kirjoittajan maailmaan, jossa lukuisien valintojen mahdollisuus voi aiheuttaa sekä ahdistusta että iloa. Tässä jutussa pohdin, mitä teos opetti minulle kirjoittamisesta.

Kirjoittaminen on usein yksinäistä puuhaa, jossa ajatukset saattavat jäädä kiertämään kehää pääsemättä perille minnekään. Tai kirjoittaja törmää tyhjän paperin kammoon, jonka ylittäminen ilman apua kestää ja kestää.

Miten saada uutta innostusta ja uskoa kirjoittamiseensa? Tietenkin muilta kirjoittajilta. Kirjoittaja ei ole koskaan yksin, sillä yhteys muihin kirjoittajiin on aina avoinna heidän tekstiensä kautta. Kirjoittamisen opettamisessa käytetään käsitettä mentoriteksti teksteistä, joita kirjoittaja hyödyntää oman kirjoittamisen apuna ja inspiraationa. Mentoritekstejä voi käyttää monella tavalla: tutkia niiden sanastoa ja rakennetta, vertailla erilaisia tekstejä toisiinsa tai jäljitellä tekstin kirjoittamistapaa.

Pirkko Saision teos on huokoinen ja siinä kirjailija kertoo kirjoittamisprosessistaan rikkailla esimerkeillä. Kirja sopii mainiosti tekstiksi, jonka kautta voi pohtia omaa kirjoittamistaan ja saada siihen uusia ideoita.

Itse innostuin muun muassa seuraavista huomioista:

Maailma on täynnä aiheita, joista kannattaa kirjoittaa. Niitä löytyy omasta elämästä, läheisten ja tuttujen elämästä, lehtijutuista ja muiden kirjoittamista kirjoista. Ei ole niin pientä asiaa, ettei siitä syntyisi tarinaa, jos se herättää kirjoittajan mielikuvituksen ja hän kehittää siihen mielenkiintoisen näkökulman.

Aiheet vain odottavat löytäjäänsä. Niitä voi kuitenkin olla niin paljon, että toisinaan niitä tuntuu olevan aivan liikaa. Saisio kuvaa valintojen tekemisen vaikeutta, silloin kun mahdollisuuksia on rajattomasti. Miten tarinan päähenkilön toimii seuraavaksi, mitä hän ajattelee ja sanoo? Loputtomien mahdollisuuksien edessä voi kirjoittaminen lamautua, jos tavoitteena on löytää se ainoa oikea tapa jatkaa kertomusta.

Yhtä oikeaa tapaa ei tietenkään ole. Jokainen kirjoittajan tekemä valinta avaa uuden mahdollisuuden tarinan kehittämiseen. Kirjoittaja voi leikkiä luomassaan maailmassa eri vaihtoehdoilla ja valita niiden avaamista suunnista mielenkiintoisimman. Ja jos valinta osoittautuu vääräksi, voi aina kääntyä uuteen suuntaan tai palata takaisin aikaisempiin versioihin.

Kirjailijalla on vapaat kädet rakentaa kertomuksensa maailma, mutta yhdestä asiasta sekä kirjoittaja että lukija ovat kiinnostuneita: uskottavista henkilöistä.

Kirjailija ei jaksa kirjoittaa pitkiä tarinoita henkilöistä, joihin hän itse ei usko, eikä lukija jaksa viettää pitkää aikaa epäuskottavien hahmojen seurassa. Murtumat ja elämän kolhut tekevät tarinan henkilöistä aitoja ja samastuttavia.

Uskottavan henkilöhahmon kirjoittaminen edellyttää hänen maailmaansa, ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja kokemuksiinsa syventymistä. Saisio tarjoaa monia esimerkkejä siitä, miten kirjailija voi tutustua luomiensa hahmojen todellisuuteen ja eläytyä heidän elämäänsä kirjoittamisen kautta.

Esimerkiksi näkökulmatekniikkaa käyttämällä kirjoittaja voi antaa jokaisen henkilön kertoa kokemuksensa tapahtumista. Menetelmäksi sopii vapaa kirjoittaminen, jossa kirjoitetaan kaikki mitä aiheesta tulee mieleen välittämättä tekstin muodosta tai virheettömyydestä. Tavoitteena ei ole kirjoittaa julkaistavaa tekstiä vaan tutustua tarinan henkilöihin niin syvällisesti kuin mahdollista.

Pirkko Saisio ei ole kirjoittanut kirjaa muille kirjoittajille opastukseksi. Silti kirja innostaa kirjoittamaan, mikä onkin tärkeintä, jos haluaa kehittyä kirjoittajana.

Kirjan luki Laila Bröcker